Tarinamme alkaa  hiljaisuudesta.

Me suomalaiset olemme kuuluisia hiljaisesta luonteestamme. Toisinaan jopa tervehtiminen tuntuu meistä liian tungettelevalta.
Sille on syynsä:
Sukupolvien mittainen taistomme pohjoista ilmastoa vastaan.
Mietipä vaikka.

Kun talven pimeydessä tarpoo lumisateessa, sitä tuskin näkee eteensä – saatikka jos vastaan kävelee toinen ihminen, tai vaikka karhu.
Ei kai kukaan nyt halua pysähtyä juttusille kolmenkymmenen asteen pakkasella? (Emmehän pidä kahvitaukojakaan pakastimessa.)

Olemmekin pikkuhiljaa oppineet sulkemaan suumme.

Niinpä me, Anu ja Mari, halusimme kehittää tavan, jolla meidän ihmisten olisi helpompi lähestyä toisiamme joutumatta sanomaan halaistua sanaa ;)
Avuksi lainasimme heijastimen, tuon suomalaisen keksinnön suoraan 1950-luvulta (Heijastimen keksi eräs maanviljelijä, joka menetti rakkaan hevosensa pimeällä autotiellä auton ajaessa sen yli. Ai kamala!.)
Veimme heijastimen alkuperäisen idean askeleen pidemmälle ja aloitimme kokeilun, jossa painoimme villalapasiin- ja pipoihin ruusuja, sydämiä ja kauniita sanoja.
Halusimme luoda jotain käytännöllistä, eettistä ja hauskaa, mutta emme olleet varmoja, kuinka tuotteemme otettaisiin vastaan.
Kävi ilmi, että ihmiset rakastuivat niihin. *Hih*
Eivätkä pelkästään rakastuneet.
Meille sanottiin, että tuotteemme antoivat ihmisille mahdollisuuden ilmaista itseään, tuoda hymyn vastaantulijan huulille ja aloittaa keskusteluja, jotka muo toutuivat ystävyydeksi.

Mitä?! Voiko ystävyys todella alkaa lapasista?!

Olimme ällikällä lyötyjä tuolloin ja olemme edelleen. Ja tietenkin äärimmäisen kiitollisia. Nämä asiat innostavat meitä tekemään töitä päivästä toiseen.

On aika loistaa.

Tilaa uutiskirje, saat -10%
ensimmäisestä tilauksestasi
Tilaa uutiskirje, saat -10%
ensimmäisestä tilauksestasi